Ilppo Alho
teokset
näyttelyt
cv
arkisto
info



email
tel


Yhteystiedot


ilppo.alho
gmail.com
+358404116674





Poimintoja

Taiteestamme paljon peräänkuulutettu kapina  nostaa päätään Ilppo Alhon suurilla kankailla.
Ne uhmaavat sopeutuvaisuutta ja sievistelyä, piirteitä joihin moni nuori taiteilija helposti turvautuu
nykyään. (- - -) Hänen maalauksistaan lähtevä häirintä muistuttaa, ettei hyvä taide aina ole anta-
nut meidän uneksia aivan rauhassa.
Marja-Terttu Kivirinta 1980 (HS), yksityisnäyttelystä, tmgalleria

...herkkä ja vakava yritys sisämaailman värimysteereiden valloittamiseksi löytyy
(myös) galleria
Strindbergistä, jonne Ilppo Alho on virittänyt silmää sykähdyttävän kokonaisuuden abstrakteja
näkyjään. Hänen muotokielensä on tiukan johdonmukainen, mutta liikkuva.
...kuinka moni tajuaakaan tällaisen väritaiteen elävän tekemisen merkityksen niin nykyharmau-
den  kuin -räikeyden keskellä? Kysymys on siitä pointista ihmisen sisällä, jossa tosi Sielu joko
syttyy tai sammuu;  siitä järkyttävän tärkeästä liekistä, mitä useimmilta tahoilta niin hanakasti
ollaan puhaltamassa sammuksiin.
Erkki Pirtola 1981 (IS), yksityisnäyttelystä, galleria Strindberg

Sarjassaan hän konstruoi mm. mustista ja punaisista neliöistä yllätyksiä täynnä olevan kujan-

juoksun. Maalaukset pisteineen, peileineen ja kirjaimellisine valopilkkuineen onnistuvat hämmen-
tämään katsojan perusteellisesti. Harvemmin näyttelystä tulee silmät kipeinä ulos, kuten tapah-
tuu, kun Alho lävistää ja hämää kävijänsä mustista aukoista kimpoavilla valosäteillä. Huumorin

lisäksi Alho viljelee "häiriintyneissä" töissään dramaattisia sävyjä, rinnastaessaan esimerkiksi
mustat ja punaiset ristit surun ja veren. Juoksu päättyy samaan suureen kysymykseen kuin mis-
tä se alkaakin. Jalustalle on nostettu on yksi kaikkien aikojen suurimpia mysteereitä. Konkreet-
tinen musta neliö.

Anne Rouhiainen 1993 (HS), näyttelyistä Amok I ja Amok II

Tältäkö maailma näyttää silloin kun kaikki on ohi, kun on lopputekstien aika? The End. Alho

toteuttaa teoksensa suorasukaisesti, jopa röyhkeästi ja samalla tarkasti. Hän käyttää materiaa-
leinaan terästä ja peililasia sekä kiiltäviä alkydimaaleja ja -lakkoja, joiden herättämät teolliset,

synteettiset ja myrkylliset mielikuvat  tukevat tehokkaasti hänen synkkää sanomaansa. Ulko-
kohtaisen kaunistelun houkutukselle Alho ei anna periksi, vaikka osoittaakin hallitsevansa väli-
neensä varmasti. Hän ei myöskään antaudu tämäntyyppistä taidetta usein leimaavalle tuhon ja
rappion romantisoinnille. Hän tuntuu olevan tosissaan.

Timo Valjakka 2007 (HS), näyttelystä The End 

Kuvataiteilija Ilppo Alho  (s. 1954)  on melko harvinainen tapaus: maalatessaan hän on abstrakti
maalari, joka onnistuu samalla olemaan jotenkin pateettinen. Taiteilijathan eivät yleensä pidä  täl-
laisista määreistä, mutta tarkoitan pateettisella amerikkalaisen elokuvan surkean miehen sijaan
pikemminkin jotain samaa kuin Pjotr Tšaikovskin veli nimetessään Tšaikovskin kuudennen sin-
fonian  Pateettiseksi sinfoniaksi. Jotain samaa Alhon näyttelyssäkin on, ihan vakavastikin otta-
en. Se on samalla tavalla ohjelmallinen kuin kyseinen sinfonia. Samaa teemaa varioivien, teräsle-
vylle akryyli- ja alkydiväreillä toteutettujen mustavalkoisten maalausten voisi katsoa muodosta-
van  sinfonisen runon kaltaisen tarinan - ja aika komean sellaisen.

Otso Kantokorpi 2009 (Kauppalehti) näyttelystä Eclipse




Linkkejä


Suomen Taiteilijaseura
Taidemaalariliitto
Kuvataiteilijamatrikkeli
Kuvasto
Marja Mali, taidemaalari

up















copyright © Ilppo Alho